On erikoinen tunne seistä Vatikaanin muurien edessä. Katse harhailee valtavan arkkitehtuurinyli, mutta todella kiehtova piilee sen takana, yhdessä maailman suurimmista ja rikkaimmista museokokonaisuuksista. Vatikaanin museot Roomassa eivät ole pelkkä taiteen säilytyspaikka. Ne ovat estetiikan, teologian, politiikan ja historian muodostama kosmos, kerrostunut kuin vuosisadat itse, jotka ne ovat kestäneet. Niiden ovien läpi astuja ei kulje pelkästään taidehistorianhalki, vaan suoraan sen ajatuksen valtakeskukseen, joka on muovannut maailman ajattelua kahden vuosituhannen ajan.
Vatikaanin museot: tiedon labyrintti
Vatikaanin museot koostuvat yli kymmenestä eri museosta, kokoelmasta ja galleriasta, jotka kiemurtelevat Apostolisen palatsin läpi yli seitsemän kilometrin matkalla. Komeiden ovien takana on hiljaisia kabinetteja, täynnä muinaisia egyptiläisiä sarkofageja, bysanttilaisia ikooneita ja antiikin veistoksia. Käytävät kiertävät kudosten, freskoja ja korvaamattomien käsikirjoitusten ohi, jotka paavit, tutkijat ja taiteilijat ovat aikoinaan tilanneet tai hankkineet.
Monet vierailijat eivät tiedä, että näiden kokoelmien juuret ulottuvat vuoteen 1506, jolloin paavi Julius II. kaivatti esiin antiikin veistoksen, "Laokoon-ryhmän", ja loi näin perustan ensimmäiselle paavilliselle taidekokoelmalle. Alun perin arvovaltahankkeena alkanut projekti kehittyi yhdeksi ihmiskunnan kattavimmista museoista, paikaksi, jossa uskon, tieteen ja taiteen rajat hämärtyvät.
Kohokohdat, paljon muutakin kuin Sikstuksen kappeli
Sikstuksen kappeli Michelangelon freskoineen on toki Vatikaanin museoiden kruununjalokivi, mutta vierailun supistaminen pelkästään siihen olisi virhe. Siellä on esimerkiksi Raffaello-salit, sarja paavillisia yksityishuoneita, jotka nuori Raffaello maalasi visionäärisillä freskoilla, joiden joukossa on kuuluisa "Ateenan koulu", jossa Platon ja Aristoteles kulkevat henkisen kosmoksen keskipisteessä antiikin ajattelijoiden ympäröimänä. Se on renessanssihumanismin visuaalinen manifesti.
Tai karttagalleria, karttoja, johon 1500-luvulla koko maailma, ainakin eurooppalaisesta näkökulmasta, tuotiin seinälle 40 suurena, väritetynä karttana. Käveleminen tässä galleriassa on kuin kurkistus aikakauteen, jolloin maailmankuvat olivat vielä muotoutumassa.
Ei yhtään vähemmän vaikuttava on Pio-Clementino-museo, jossa on joitakin antiikin kuvanveiston suurimmista mestariteoksista, muun muassa "Belvedere-Apollo" ja "Belvedere-torso", fragmentti joka inspiroi Michelangeloa ja joka yhä tänä päivänä kiehtoo moderneja taiteilijoita.
Itseesittämisen strategia: taide vallan välineenä
Vatikaanin museot eivät kerro pelkästään uskosta ja kauneudesta, ne ovat myös vuosisataisen itseesittämisstrategian ilmentymä. Katolinen kirkko ymmärsi varhain kuvien vaikutuksen: taide oli ja on teologian, edustamisen ja toisinaan myös pelottelun väline.
👉 "🎟️ Hanki Skip-the-Line-liput Vatikaanin museoihin täältä"
Kokoelmat osoittavat, kuinka paavius esitti itsensä antiikin tiedon vaalijana mutta halusi profiloitua vuosisatojen kuluessa myös modernin edistäjänä. Se, että kokoelmissa on Van Goghin, Dalín ja Francis Baconin teoksia, ei ole sattumaa: ne osoittavat, että Vatikaani ottaa kantaa myös 1900-luvun murtumiin.
Suljettujen ovien takana: museoiden piilotettu puoli
Vähemmän tunnettu mutta ei yhtään vähemmän kiinnostava on se osa museoista, jota yleisö ei pääse näkemään. Ilmastoiduissa varastoissa on yli 50 000 esinettä, varhaiskristittyjen seinämaalauksista eurooppalaisten kulttuurien ulkopuolisiin esineisiin, joiden provenienssia arvioidaan nykyään kriittisesti.
Ja sitten on Vatikaanin arkisto, yli 85 kilometriä hyllytilaa täynnä asiakirjoja, kirjeitä, bulleja ja raportteja yli kahdentoista vuosisadan ajalta. Vaikka osa on avoinna tutkijoille, suuria alueita on edelleen suljettu. Mitä salaisuuksia siellä piilee? Galileon kirjeitä, toisen maailmansodan vakoiluraportteja, asiakirjoja inkvisitionajalta? Paljon on spekulaation ainesta sekä kirjojen aihetta, joissa on enemmän fiktiota kuin faktaa. Silti: kiehtovuus pysyy todellisena.
Vierailu hengellisenä kokemuksena?
Monet vierailijat kertovat, että kierros museoiden läpi menee paljon pidemmälle kuin esteettinen kokemus. Se on ylivoimainen täyteys, taidetta, aikaa ja merkitystä, joka saa ihmisessä jotain liikkeelle. Ehkä se on nöyryyttä. Ehkä KunnioitusTai ehkä yksinkertaisesti hämmästys.
Aikakaudella, jolloin kaikki kiihtyy, tällainen paikka tuntuu lähes ajattomalta. Museoista lähdetään tunteen kanssa, että on ollut osana jotakin suurempaa, vaikka sen merkitystä ei täysin pystyisi tavoittamaan.
Vierailijoiden kannattaa varata riittävästi aikaa
Yli seitsemän kilometrin kierroksellaan Vatikaanin museot kuuluvat maailman suurimpiin museokokonaisuuksiin. Niihin sisältyy lukuisia kokoelmia ja gallerioita, muun muassa egyptiläistä ja etruskilaista taidetta, modernia uskonnollista taidetta sekä Rafaelin huoneet ja lukuisia veistossaleja.
Koko reitin kulkija taittaa matkan, joka vastaa puolimaratonia, ja kohtaa samalla valtavan määrän visuaalisia vaikutelmia. "Täydelliseen" vierailuun kannattaa varata vähintään kolmesta neljään tuntia. Jos haluaa tutustua vain tiettyihin osastoihin saattaa kaksi tuntia riittää. Taiteen ystäville tai valokuvauksen harrastajille kokonainen päivä ei ole lainkaan epätavallinen.
Tauko museoravintolassa Cortile della Pignassa
Levähdyshetkeksi kannattaa pistäytyä museoravintolassa Cortile della Pignassa (sisäpihalla). Antiikin patsaiden ja pinjapuiden keskellä voi nauttia espressosta tai kevyestä lounaasta ja hengähtää hetkeksi paavillisen loiston keskellä.
