Korkealla sisilialaisen satamakaupungin Licata yläpuolella kohoaa Castel Sant'Angelo, barokkilinnoitus, josta avautuu yksi Etelä-Italian kauneimmista näkymistä. 130 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella se on vartioinut 1600-luvulta lähtien Agrigenton ja Gelan välistä rannikkoa ja kertoo tarinaa, joka alkaa kauan ennen itse linnoitusta. Se kuuluu niihin sisilialaisiin kohteisiin, jotka sijaitsevat tunnettujen turistireittien ulkopuolella ja ovat juuri siksi käymisen arvoisia.
Castel Sant'Angelo sijaitsee Monte Sant'Angelolla, historiallisella Ecnomos-vuorella, ja sieltä näkee sataman, rannikon ja koko talomeren, jonka muodostaa Licata. Ylös kiipeävää palkitaan yhdellä Etelä-Italian kauneimmista näköaloista. Ja paikan hiljaisella viehätyksellä, josta huomaa, että sillä on aikoinaan ollut tärkeä merkitys.
Vartiotorni hyökkäyksen jälkeen
Castel Sant'Angelon tarina alkaa vuonna 1553 traumaattisesta tapahtumasta. Tuona vuonna ranskalais-turkkilainen laivasto hyökkäsi Sisilian rannikoille ja aiheutti tuhoisia vahinkoja. Vastatoimena varakuningas Marcantonio Colonna rakennutti vartiotorneja saaren strategisesti tärkeisiin kohtiin. Sotilasinsinööri Camillo Camilliani suunnitteli vuosien 1583 ja 1585 välillä myös Monte Sant'Angelon tornin Licatan lähellä.
Torni oli osa laajaa puolustusjärjestelmää, joka kattoi koko Sisilian. Niemeltä niemelle vartijat pystyivät välittämään tulimerkkejä ja näin varoittamaan sisämaata muutamassa tunnissa uhkaavasta hyökkäyksestä. Licatan torni oli yksi näiden rakennelmien tärkeimmistä, koska se sijaitsi suoraan luonnonlahden yläpuolella ja näki kauas merelle.
Tornista linnoitukseksi
Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin vartiotornista oli määrä tulla varsinainen linnake. Vuonna 1615 espanjalainen kapteeni Hernando Petigno, Sisilian kuningaskunnan ratsuväen kenraalikomentaja, aloitti kattavan linnoituksen rakentamisen olemassa olevan tornin ympärille. Hänen mukaansa rakennelma tunnetaan vielä nykyäänkin myös Forte Sant'Angelo -nimisenä. Työt keskeytyivät välillä ja valmistuivat vasta vuonna 1640 Serpione Cottonen, Altamuran markiisin, johdolla.
Linnakkeella on kolmionmuotoinen pohjakaava, ja se oli harvinainen esimerkki barokin linnoitusarkkitehtuurista Sisiliassa. Massiiviset ulkomuurit yhtenäisine sakaroineen, keskeinen kolmionmuotoinen sisäpiha maanalaisine vesisäiliöineen, kulmien vartiotornit ja paksut ballistavallit osoittavat, että kyseessä oli vakavasti otettava puolustusrakennelma. Yksi yksityiskohta on kiinnostava: rakentamiseen käytettiin uudelleen antiikin kreikkalaisen Phinziaden kaupungin kiviä, joiden jäänteitä löytyy linnakkeen ympäriltä vielä tänäkin päivänä.
Linnoitus keskellä antiikin maailmaa
Castel Sant'Angelon tekee erityiseksi sen sijainti keskellä merkittävää arkeologista aluetta. Linnoituksen ympärille ovat levittäytyneet hellenistisen Phinziaden kaupungin jäänteet; kaupunki sijaitsi tällä paikalla 3. vuosisadalla eaa. Nekropolit, pyhäköt, viljasiilot, tiet, monumentaaliset haudat, asuintalot ja vesisäiliöt ovat osittain yhä tunnistettavissa ja antavat käsityksen siitä, kuinka asuttu tämä vuori oli jo yli 2 000 vuotta sitten.
Lisätietoa arkeologisesta kontekstista tarjoaa Licatan virallinen matkailusivusto, joka antaa hyvän yleiskuvan linnoituksesta ja sen historiasta. Myös Sisilian alue listaa linnoituksen yhdeksi historiallisista maamerkeistään.
Linnakkeesta lennätinasemaksi
Niin tärkeä kuin Castel Sant'Angelo aikoinaan sotilaallisesti olikin, se ei koskaan ollut taistelun näyttämönä. Linnoitusta ei koskaan piiritetty. 1800-luvulla se menetti sotilaallisen tehtävänsä kokonaan. Vuodesta 1849 vuoteen 1856 linnake toimi lennätinasemana valtiollista tiedonvälitystä varten. Sen jälkeen sinne asennettiin ilmavoimien valomerkkilaitteisto, joka oli käytössä aina vuoteen 1965 asti.
Vasta vuonna 1969 Castel Sant'Angelo asetettiin virallisesti suojelukohteeksi, ja 1980-luvulla se restauroitiin perusteellisesti. Agrigenton kulttuuriperintöviranomainen kunnosti tornin ja useita sisätiloja esittelykuntoon, vahvisti muurit ja avasi kohteen kävijöille. Näin linnoitus on nykyään rakenteellisesti hyvässä kunnossa, mutta se ei ole saanut museon asemaa, vaan sitä hoidetaan pikemminkin retkikohteena kuin turistimagneettina.
Näköala, jonka vuoksi tänne tullaan
Kohteessa vieraileva tulee ennen kaikkea näköalanvuoksi. Sakaroilta näkyvät Licata, satama, viereinen rannikko ja kirkkaalla säällä jopa kauempana Agrigenton suuntaan sijaitsevat rannikonosat. Etenkin varhaisina aamutunteina ja hieman ennen auringonlaskua näköala on vaikuttava. Mereltä puhaltaa jatkuvasti tuuli, lokit kaartelevat, aurinko värjää kiven lämpimän sävyiseksi.
Itse linnoitus on helposti hahmotettava. Kun kulkee kolmionmuotoisen sisäpihan poikki, tutustuu vesisäiliöön ja kiertää muurit kerran ympäri, on nähnyt koko kohteen noin tunnissa. Jos aikaa ja kiinnostusta riittää myös ympäröiviin arkeologisiin jäänteisiin, kannattaa varata puolestatoista kahteen tuntia.
Vinkki varauksin
Rehellisesti sanottuna Castel Sant'Angelon vierailuun liittyy tietty italialainen todellisuus. Kuten monissa Etelä-Italian pienemmissä muistomerkeissä, aukioloajat eivät ole aina luotettavia, opasteet ovat puutteellisia eikä kohdetta ole kauttaaltaan hoidettu. Hiottua museokokemusta odottava pettyy. Se, joka sen sijaan antautuu hieman karulle, aidolle paikalle, palkitaan. Parasta on kysyä ennen vierailua Pro Loco Licatan InfoPointista numerosta +39 328 0613653 ajankohtaiset aukioloajat, jotta välttyy turhalta matkalta.
Agrigenton alueella matkustaville Castel Sant'Angelo on vaivan arvoinen kiertotie. Sen voi hyvin yhdistää käyntiin, jonka kohteena on Temppelien laakso tai Scala dei Turchi ja se avaa näkymän Sisiliaan tunnettujen matkakohteiden ulkopuolella. Sellaiseen Sisiliaan, joka jää mieleen juuri karheutensa ja särmikkyytensä ansiosta.
Kiitos Rosario Lo Vacco kuvista ja tiedoista!
